#BIEBS
Avasin tyytyväisenä viininpunasen tila-auton ikkunan ja annoin auringon loistaa kasvoilleni. Tahtomattakin mun kasvoille kohos virne, pääsisin viikoks keskelle korpee, ilman yhtäkää fania mun roskiksessa tai auton katolla tai missä vaan. Takaovi aukes ja Englesia kiipes Chazin kanssa sisään. Niitten välinen ilmapiiri oli muuttunu, must tuntu et ne oli läheisempii tai jotai.
Niil oli käsissää kaks jättilaukkuu ja lisäks Englesial viel käsilaukku. Oho, en ois uskonu että Englesia selviää noin vähällä tavaramäärällä. Ne meni istuu auton perälle ja nosti ne laukut siihen lattialla niin, että sinne oli mahollisimman vaikee pääsy.
”Ai eiks muut oo viel tullu?” Chaz kysy hetken päästä ja Englesian pää kohos tuolien takaa. Mä virnistin - viime vuonna mä ja Caitlin oltiin oltu tuolla takapenkillä.
”No luulis et ne koht tulee”, mä vastasin.
”Hei Biebs laita jotai musaa”, Englesia pyys ja mä tungin ekan käteen sattuneen levyn auton levysoittimeen. Sellai ilkee, pirullinen virne kohos mun naamalle, kun mä tajusin, et ***, mähä laitoin oman levyni soimaan.
”Idiootti”, Caitlin naurahti avattuaan etuoven - sil oli rinkka. Päällään sillä oli musta huppari ja tummansiniset farkut, vaalee huivi ja punaset converset. Caitlin kiipes ensin itse sisään autoon ja veti sitte rinkan perässään. Ahaa, todennäkösesti siis tänne ajotilaa ei tulis muita ku mä ja C.
”Chris tulee koht”, se virnisti, ja todentotta, kohtahan ne saapuivatkin Ryanin kanssa vetäen matkalaukkuja perässään. Woah, ekat ihmiset ketkä tajuaa tunkea tavaransa takakonttiin.
”Yo wassup baby”, Ryan kiljahti pompattuaan autoon ja veti ilmakitarasoolon. ”Matkaan lähden, matkaan lähden, mulla menolippu oooooooooon”, se rallatteli ja Chris katsoi mua pahoittelevasti. Normaalia?
”Ok, oottekste valmiina?” mä kysyin ja käynnistin auton - kaikki muut vastas paitsi takapenkkiläiset, mut siit kikatuksen määrästä mä oletan, et nekin oli valmiita.
Kaunis, talvinen sää ympäröi meidät, kun me ajettiin kohti tuttua korpea parin tunnin matkan päähän. Ryan oli kaivanu kasvomaalit jostain ja maalas parhaillaan Christianille sotamaalausta, kun mä huomasin, et mittari näytti et bensa loppuis kohta.
”Käydääks me kahvilla? Ja ostetaa tost samal ne ruoat yyämäs”, Caitlin huudahti takanaolijoille, ja sen äänessä oli sellanen äidillinen säväys. Muut huus innoissaan - ja joskus musta tuntuu, et mä ja Caitlin tosiaan ollaan tän porukan ainoot aikuiset. Pian sellasen mäen takaa tuli esiin harmaa huoltoasema - puoliväliruokala, kuten me sitä kutsuttiin, koska se oli suunnilleen puoles välis Atlantaa ja sitä mökkiä. Käänsin vilkun päälle ja kaarsin huoltoaseman pihaan, vetäen hupun syvälle päähäni. Onneks oli aika aution näköstä, joten ehkä mua ei tunnistettais. Parkkeerasin auton ja hyppäsin ulos päästäkseni venyttelemään. Mun selkäpiissä kihelmöi - täst tulis varmasti ikimuistoinen viikko.
#ENGLESIA
”Mä voisin käydä ulkona haukkaamassa happea”, totesin muille ja sain hyväksyvän nyökkäyksen.
”Oota, ni mä tuun mukaa”, Ryan huudahti ja otti kokiksensa mukaan. Nousin ylös puupenkiltä ja hymähdin Chazille, joka katsoi mua pahoittelevasti. Mitä sitä turhia pahoitella, jos sil oli just hyvä keskustelu menossa ja se ei halunnu tulla mukaan?
Astelin lasioville ja työnsin ne auki, astuen suurelle parveketerassille, jossa varmasti kesäsin on paljon pöytiä ja känniläisiä. Nojauduin valkoiseen kaiteeseen ja käänsin katseeni Ryaniin, joka oli tullu siihen mun viereen kokispullo kädessään nojaamaan samalla tavalla siihen kaiteeseen. Taivaanrannassa lenteli lintuja. Mä painoin katseeni alas ja yksinäinen kyynel valu mun poskelta alas. Oon hirvee ihminen, oon Chazin kanssa ja rakastan sitä, mut silti aina kun nään Justinin mun sydämessä jysähtää.
”Uskotsä rakkauteen?” mä kysyin Ryanilta hetken mielijohteesta. Ruskeehiuksinen katsahti muhun miettivästi, ikäänkuin pohtien avatakko mielensä mulle vai ei.
”Uskon siihen, et jokaselle on olemassa se tosirakkaus ja sielunkumppani”, Ryan hymähti hetken päästä mulle.
”Häh?”
”Sielunkumppani on ihminen, jonka kanssa sä voit olla täysin oma itsesi, jonka kanssa sä voit jakaa kaikki salaisuutes, joka saa sut aina tuntemaan olos hyväks.. Se on niinku sun toinen puolikas, täydentävä kokonaisuus. Tosirakkaus taas on... ihminen jota ilman ei voi elää. Vaikka se rakkaus tekisikin sokeeks ja kuuroks ja mitättömäks, sitä on vaan pakko rakastaa. Vaikka se olis viimenen asia maailmassa, jota sun kannattaa rakastaa, sun on pakko rakastaa. Sä voisit kuolla sen puolesta, sä elät sen puolesta”, Ryan kerto kääntyen sitten katsomaan mua. ”Joskus se sama henkilö on sekä sun sielunkumppanis, että tosirakkautes”.
”Onksulla sit.. sielunkumppania tai tosirakkautta?”
Pohtiva ilme käväisi pojan kasvoilla, sellai varjon välähdys.
”Mulla oli... mut mä tajusin, et mä en oo hyväks mun tosirakkaudelle”, se kuiskas ja nosti sit kätensä mun olkapäälle. ”Valitse sä, Englesia, parempi tie”. Sen jälkeen se lähti takaisin sisään ja mä jäin miettimään sen sanomaa siihen kaiteen luo. Sielunkumppani? Tosirakkaus? Henkäisin viileää syysilmaa sisääni. Phah. Tarua koko juttu. Tosirakkaus muka? Rakkaus on myytti, tarua. Keksitty juttu. Rakennettu pala palalta jotta ihmisillä ois jotain mihin uskoa, jotain mitä toivoa. Mikäs olisikaan sen parempi kuin rakkaus, hyvässä ja pahassa? Täydellistä pásqáá sanon minä.
Toisaalta, jos rakkautta ei oo, miten mä voin rakastaa Chazia - perhettäni? Vai onkse vaan välittämistä, rakkaus on keksitty sana, muodostettu mahdollisimman helpoks. Iisi lause jolla saa kenet vaa, miten vaan, mihin vaan. Love. Rakkaus. Miettii nyt. I love you. Miksei vois vaan sanoo, et mä välitän susta? Miks siitä on tehty niin voimakas, vahva lause?
Nostin kättäni ja pyyhin toisen, yksinäisen kyyneleen. Sen jälkeen mä pudistin päätäni ja loin hajamielisen katseen metsään.
”Keskity, Englesia. Sulla on Chaz, sä ra- välität siitä, muuta sä et tarvi. Sä oot menossa viettämään viikkoa ystävies kanssa, ota ilo siitä irti”, mä komensin itseäni ja kuin sanojeni vakuudeksi löin itseäni nyrkillä päähän.
Ja mähän muuten otin. Heti, kun me oltiin kannettu kaikki seittemän (SEITTEMÄN??) ruokakassia, pari kassillist vähän vettä vahvempii, omat laukkumme ja muut tarpeelliset tavarat autosta puiseen hirsimökkiin, mä päästin itseni valloilleen.
Horjahdin ja kaaduin lattialle istumaan läpinäkyvä pullo kädessäni - pöydällä oli jo yks tyhjä pullo ja tääki oli käymässä pian loppuun.
”Hei hei hei. Hei hei. Moimoi. Mitä kuuluu? Mulle kuuluu hyvää”, mä puhuin itsekseni - tai oikeestaan mä kuvittelin käyväni mun ja pullon välistä keskustelua.
”Nyt mä juon susta, kippis ja kulaus!”
Kaaduin selälleni värikkäälle räsymatolle joka oli viileä, sillä kukaan ei ollu käyny tääl mökillä pitkään aikaan, vissiin nää viimeks - jos mä oikein ymmärsin. Annoin katseeni kiertää ympäri huonetta ja pyöritin päätäni sitä mukaa mitä enemmän pyöritin silmiäni. Aina välillä mä yritin tarkentaa jonnekkin, siristin silmiäni ja puristin huuleni yhteen nähdäkseni jonku kauniin kuvioinnin kukkaruukussa tai naarmun pöydänjalassa..
”Englesia, nyt jo!” Christian huudahti paheksuvasti ja hyppäs mun viereen.
”Nyt on kuule, nyt, nyt on katoppa niin, Chrissseyyyyyy että meikäpoika aikoo pitää hauskaa!” mä huudahdin ja heilautin hiuksiani.
”Come on baby I want to party, come on right to the dancefloor, i wanna swing the day off, and everybody's moving, So come on keep on grooving, so if you want to party, come on and move your bodyyyyyyyyy”, Justin huudahti vuorostaan. Seki oli ehtiny jo alkuun, mä huomasin. Kohotin pulloa ja kilautin sen Justinin pulloa vasten.
”Tulkaa bilettää meiän kaa!” Christian huudahti. Meiän lattiaklubi kokoontui ja hetken päästä muutki tuli mukaan. Kikatin yksikseni hiustupsulle Chazin päässä ja pyörittelin pojan poskia.
”Hei kultimursupuppeliini”, mä virnuilin pojalle joka pyöritteli silmiään.
”Englesia, sä olet humalassa”.
”Joskus pitää ottaa ilo irti elämästä”, Ryan kommentoi mun toiselta puolelta ja vinkkas mulle silmää - pitäen toisella kädellä toista silmää auki. Nerokasta Ry. Munkin oli ihanihanihan pakko kokeilla.
”Höhöö sä näytät iha höperöltä”, Christian virnuili - sehä on vast viistoist? Kuustoist? Eihän se sais viel juoda.. toisaalt minä ja mun 17 ikävuottani..
”Tanssitaanko?” Caitlin ehdotti ja hyväksyvän muminan jälkeen mökin olohuoneessa heilu kuus vähän liikaa juonutta teiniä.
”Jaakkookultaa Jaakkoookultaaa heeeräää jo, heeeräää jo, kellojasi soita-”, Chaz lauleli ja yhtäkkiä Justin pääty kikattaen maahan.
”Kellojasi soita, kellojasi soita”, se räkätti maassa ja siitä pullosta kaatus kirkasta nestettä maahan.
”Piumpaumpoum”, Caitlin tajus sanoa loppuun ja joi pitkän kulauksen. Takassa hiipui jo tuli, aika riens ja kello näytti aika nopeesti jo puolta yötä.
”Hei mis me nukutaa?” mä tajusin kysyä - ja kumma kyllä, siinä vaiheessa musta tuntu, että mä olin selvin kaikista.
”Jossaiiiin *hik*”, Chris kiljahti ja mä jätin sen pyörähtelemään hitaita Chazin kanssa ja lähdin etsimään makuuhuoneita. Otin seinistä tukea ja pian mä löysin kaks ovea - toisessa huoneessa oli parvi ja suuri parisänky, toisessa taas kaks erillistä sänkyä ja parisänky päälle. Palasin kikatellen takaisin ja tartuin lähintä - eli Caitlinia - korvasta ja komensin muut seuraamaan mua. Me näytettii varmaan haudasta nousseilta, ku rönttäsinä huojuttiin kohti makuuhuoneita. Mä komensin Ryanin ja Christianin erillisiin sänkyihin ja pakotin Caitlinin parisängylle. Ryan oli kumminkin tyytymätön tilanteeseen, ja koska Ryan oli, oli Christiankin. Joten hetken päästä mä autoin Justinin niiden kolmen sekaan - Caitlin nukku sivuttain, toinen jalka poissa sängyltä, Ryan oli polvillaan naama sängyllä ja heilutti takapuoltaan, Chris käpertyi kuin koira sängyn jalkopäähän ja Justin hyppäs niin, että tunki varpaansa Caitlinin suuhun ja päänsä Chrisin päälle. Sammutin valot ja yritin nostaa Chazin maasta, johon se oli pysähtyny juomaan, ja hetken kuluttua me selvittiin toisen huoneen parisänkyyn.
”Tää on viimenen kerta ku mä juon”, mä sammalsin.
”Mä pidän huolta, et sä pidät ton lupauksen!” Chaz huudahti ja kiskas mut mukaansa sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti