#CHAZ
”Englesia”, mä kuiskasin ja punapää katsoi muhun suurilla silmillään. Intensiivinen katse halkas kaikki epävarmuudet mussa, ja mä tajusin rakastavani tätä tyttöä. Koko sydämestäni.
”Mä rakastan sua”, mä kuiskasin uudelleen.
”Mäkin rakastan sua”, Englesia sano ja sen kasvoille suli pieni hymy. Sit se kumminkin tajus olevansa kylppärinsä lattialla ilman vaatteita.
”Kauan mä ehin olee näin?”
”Neljä tuntii..” mä kerroin ja Englesia huokas. Sen jälkeen se katsahti ovelle ja mä ymmärsin sanattoman vihjeen ja lähdin ovesta ulos. Hetken päästä kuulu, miten suihku aukes - Englesia ei kumminkaan päätynyt lukitsemaan ovea. Ehkä hyvä niin. Istuin sen sängylle ja katselin käsiäni. Tunsin istuvani jonkin päällä, ja patjan alta mä löysin piirrustusvihon. Mä selailin sivuja hymyn kaartuessa mun kasvoille. Osashan toi tyttö piirtää. Ja hemmetin hyvin muuten osaskin. Kasvottomia enkeleitä. Eri elekieli, kaikki seiso eri tavalla, mut silti niit yhisti joku. Haavoittuvaisuus. Ne seiso paperilla haavoittuvaisina, ikäänkuin odottaen, et millon pyyhekumi tulis ja pyyhkis niistä kaiken pois. Englesia oli piirtänyt myös mut. Se oli saanu mun tunteet pelottavan hyvin vangittua siihen kuvaan. Mä en pelännyt maailmaa, mut mä pelkäsin jotain suurempaa. Mä seisoin kuvassa itsevarman haavoittuvana. Minä vs. Maailma.
Kuulin suihkun sulkeutuvan. Nopeesti mä tungin vihon takaisin patjan alle ja istuin mahdollisimman neutraalisti, kun Englesia astu ovesta ulos, vain kääntyäkseen seuraavaan huoneeseen.
Hetkessä se tuli sieltä ulos, sen suussa oli tikkari ja se tarjos mullekin yhden. Mä otin sen vastaan. Se oli pukeutunut vaaleensinisiin farkkuihin ja tummansiniseen pitkähihaseen, sen lisäks sen kädessä roikku ohut timanttiketju ja kaulassa oli musta tuubihuivi. Puputossut oli lämmittämässä sen jalkoja, kun se käveli suoraan mun luokse ja kiipes mun syliini. Mä painoin nenäni sen solisluulle ja vedin sisääni tytön ominaistuoksua. Sellast hunajaisenmansikkamaisensuklaamaisenkahvimaista. Täydellinen tuoksu. Punaset hiukset näytti tummemmilta ku normaalisti, koska niistä valu vettä suihkun jäljiltä.
”Anna mä letitän sun hiukset”, mä naurahdin.
”Okei, mut anna mä kuivaan ne eka”, tuli vastaus, ja hetkessä mun syliini tihku viileyttä, kun tyttö oli lähtenyt siitä lämmittämästä mua. Englesia käveli toiseen päähän huonetta, jossa oli lattialla jos jonkinlaista suoristinta ynnämuuta. Se otti käteensä mustan harjan ja selvitti varovaisesti hiuksensa, osoitellen niitä samalla hiustenkuivaajalla. Pikkuhiljaa hiukset alko kuivamaan latvoista ja lenteli ympäriinsä Englesian kasvoja saaden punapään aivastamaan. Viimeisenkin hiussuortuvan ollessa kuiva se suoristi latvat nopeesti. Mä katselin sitä maaten mahallani sen sängyllä. Tajutessaan mun tuijotuksen tyttö napsautti suoristusraudan offille ja ilkeesti virnuillen hypähti mun selän päälle ja kieto kätensä mun kaulan ympärille, painaen huulensa mun kaulalle.
”Sä oot ihana”.
”Säkin oot, sä tiedät sen kyllä”, mä vastasin ja nousin varovasti istumaan, nojaten seinään. Englesia tuli istumaan mun jalkojen väliin ja mä aloin sivelemään sen hiuksia hitaasti.
”Haluuksä kertoo, et mitä tuol kävi?” mä kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Ei siel mitää.. pyörryin vaan kai”, tyttö ilmoitti mietittyään hetken. Mä kiedoin käteni Englesian hartioiden ympärille.
”Englesia. Mä näin sen verimäärän”.
Englesian suu pysyi kiinni. Tunsin, miten sen sydän hakkas ja melkeen kuulin, miten sen aivot raksutti, kun se yritti keksiä tapaa vastata mulle.
”Miten kauan sitä on jatkunu?” mä kysyin.
”Neljä vuotta”, oli vastaus. Mä henkäisin.
”Väitätsä, että sä oot ollut tossa kunnossa neljä vuotta?”
”Mä olin paljon huonommassa kunnossa vaikka vuos sitten. Kiitos teidän mä oon vähentäny tosi paljon”, punapää kerto ja mä näin kyyneleen tipahtavan alaspäin sen silmäkulmassa. Mä ymmärsin, et tää oli sille tosi vaikee puheenaihe.
”Miks sä ylipäätään satutat ittees tolla tavalla?”
”Se auttaa. Helpottaa unohtamaan, siit tulee parempi olo. Maailma alkaa taas pyöriä ja aika kulua”, Englesia kerto mulle. Jollain tapaa mä ymmärsin sitä, sitä et se satutti itteensä jos se kerta toi parempaa oloa, mut..
”Onks tää eka kerta ku sä oot menny noin pitkälle?”
”Ei. Oon... yrittäny itsaria pariinki otteeseen. Oon meinannu kuolla verenhukkaan, oon hypänny kalliolta mut selvisin. Oon ottanu yliannostuksen useinki, mut se ei oo toiminu”.
”Mut onks sun elämäs.. vielki siin tilantees, et haluisit yhä edelleen pois?” mä kysyin ja värähdin. Hiljaisuus. Mun omat sydämenhakkaukset sulautu täydellisesti Englesian sydämenääniin.
”Ei. Sehän täs kaikista hauskinta onki. Mä en tiedä miks mä tein sen, kaikki on menny niin hyvin nyt lähiaikoina”, se kerto ja helpotuksen aalto levis mun ympärilleni. Se ei kumminkaan poistanu kiveä mun sydämeltä. Mä otin varovasti Englesian kädestä kiinni ja nostin sitä vähän, nähdäkseni Englesian olkapään yli. Siirsin tummansinisen pitkähihaisen hihaa nähdäkseni täydellisen siistin rivistön viiltoja sen ranteessa.
”Missä muualla?”
Se ei ees vaivautunut vastaamaan, vaan se nosti paitaansa ja paljasti mulle lantion. Hetken mietittyään se veti lahkeitansa ylöspäin ja näytti mulle nilkkansa.
”Englesia..” mä kuiskasin, ja viimeistään se vapautti kyyneleet tytön kasvoilta. Ne alko valumaan vesiputouksina nopeesti alaspäin.
”Mä lopetan. Oikeesti”.
”Lupaatsä?” mä kysyin, ja saadessani myöntävän vastauksen sain rauhan mielelleni ainakin hetkeksi.
Siirtelin täydellisen punaisia suortuvia edestakaisin, ja hetkessä Englesian päähän oli syntynyt kalanruotoletti.
Punapää käänty muhunpäin ja kosketti lettiään samalla. Sen huulille kohos tyytyväinen hymy samalla, kun se istahti mun syliin hajareisin.
Samalla, kun sen huulet kosketti mun omia, tuntu, ku joku liekki mun sisällä ois syttyny. Kaikki sodat ois loppunu. Nostin käteni tytön lantiolle, muistaen viillot samalla. Mä varoin pitämästä liian kovaa tytöstä kiinni, mut se alko olla suorastaan liikaa vaadittu tehtävä, joten mä tungin käteni sen takataskuihin.
”Perrrrkule”, Englesia kiros, kun sen puhelin alkoi soida. Mä naurahdin ja päästin tytön hakemaan puhelimensa, johon se vastas.
”Englesia”. Ilme näytti, et kuullessaan sen äänen, joka sielt vastas, se ärsyynty ja varmaa oli aika lähellä, ettei se pamauttanu puhelintaan maahan.
”Chazin kanssa”, se vastas hetken päästä. Englesia pyöräytti silmiään mulle ja muodosti huulillaan sanan Ryan, ja samalla sen silmät laajeni lautasen kokosiks.
”Ei, me ei oltu panemassa”. Mä virnistin ajatuksissani ruskeahiuksiselle pojalle, joka oli puhelimen toisessa päässä.
”Joo, voidaan me tulla”, se päätti puhelunsa ja näytti sit mulle kieltä. ”Meidän pitäis mennä Justinille kuulemma”.
”No mennää vaa”.
Nousin ylös ja kävelin punapään luo, joka kiskoi mut mukaansa vaatehuoneeseen. Se otti esiin mustan nahkatakin ja mustan villakangastakin. Mä osoitin villakangastakkia, arvaten sen ajatuksen, ja se nyökkäs mulle laittaen samalla sen nahkatakin takas naulakkoon. Mä kiedoin käteni tytön lantiolle lähtiessäni kävelemään alaspäin portaita sen kanssa.
”Ainiin, älä puhu tost kenellekkään”, se kuiskas ja mä nyökkäsin.
”En tietenkään”.
#15 #ENGLESIA
Mä hengitin syvään sisääni täydellisen raikasta ilmaa ja tiukensin otettani Chazin kädestä. Me käveltiin samaa vauhtia asfalttitietä pitkin ja mä puhaltelin innoissani vaaleita höyrypilviä suustani viileeseen ulkoilmaan.
”Savumerkkejä intiaaneille?” Chaz kysy tarkasteltuaan hetken mun hommailujani. Mä virnistin iloisesti ja nyökkäsin.
”Tiesiks, Englesia, et mitä lusikal on annettu, sitä kauhal ei voi ammentaa?” poika virnuili mulle. Mä raapaisin korvantaustaani ja pysähdyin katsoakseni Chazia suoraan niihin vihreisiin, täydellisiin silmiin.
”Täh?” mä kysyin siltä ja sen kasvoille kohos voitonriemuinen ilme.
”Puhuin sun älystäs, pahvi”, Chaz naurahti ja mä mottasin sitä kevyesti.
”Millä oikeudella sä solvaat mun älyllisyyttä?” mä huudahdin ja se näytti mulle kieltä. ”Tyhmä”.
”Se joka toista haukkuu on ite!” poika puolustautu ja mä tuhahdin.
”Pyydä anteeks!” käskytin, ja huokaisten Chaz kietoi kätensä mun ympärilleni.
”Anteeks, Englesia-täti”, se hymyili ja mä virnistin sille. ”Idiootti mikä idiootti”.
Jotenki tällänen leikkimielinen vitsailu (vaikkakin se solvaskin mun älyä) sai mut paljon paremmalle tuulelle, ja niin ollen mä unohdin edes vähän että mitä oli tapahtunu aiemmin - jotenki Chazin suhtautuminen koko asiaan oli helpottanut mun oloa ihan hirveesti. Ehkä mä voisinkin turvautua Chaziin pahimpina aikoinani? Ehkä se jopa ymmärtäis, tukis mua. Pysyis mun vierelläni.
Jälleen kerran mä astelin harmaata pihakivetystä pitkin Chaz vierelläni. Mä olin just nostamassa sormeani ovikellolle, kun ovi aukes ja ovenpielessä seisoi itse Bieber.
”Heiiiii”, mä naurahdin ja kiedoin varovasti käteni pojan ympärille, irrottautuen kumminkin nopeesti halatakseni myös muita. Chaz noudatti esimerkkiä ja halas kaikki läpi, plussana tietenkin se pusu minkä Ryan sille lahjotti.
”Hyiiiii Ryan! Älä kuolaa mun poskee!” Chaz huudahti ja pompahti taaksepäin ja tuli sit mun selän taakse piiloon.
”Mitä tää ny on? Yritätsä viedä mun miehen?” mä jatkoin mukana näyttelemistä ja astelin mahdollisimman uhkaavasti Ryania kohti - mun uskottavuus tosin petti viimeisellä askeleella kun mä räjähdin nauruun ja vajosin maahan kyykkyyn pidellen itseäni kaksinkäsin mahasta. Justin ja Christian katso toisiinsa ihmetellen ja Caitlin kohotti kulmiaan merkitsevästi.
”Jätetää se siihen”, ne päätti yhteen ääneen, ja hetkessä ne oli keittiössä pöydässä istumassa. Virnuiltuani hetken lattialla mä lähin suuntaamaan niiden perään, hajoten kumminkin heti heidät nähdessäni.
”Chaz, mitä sä syötit sille?” Justin kysy virnuillen ja mä mulkaisin sitä ilkeesti, saaden takaisin tyypillisen rauhallisuuteni. Sipaisin punaiset hiukset silmieni edestä taakse ja tallustelin pöydän lue ja istuin Chazin syliin kurkottaen samalla ranskalaisiin. Ilmeisesti nää oli käyny mäkis - tai no joo, ilmeisesti ja ilmeisesti. Pöydäl oli sellai kulho täynnä ranskalaisia ja hirvee keko hampurilaisia ja varmaa kakskyt jättilimuu. Noh, kukin tavallaan.
”Noni, miks te keskeytitte taas kerran mun ja Engl-”, Chaz alotti ja tajus samalla virheensä, mut harmi vaan Ryan ehti jo tajuta ja se rupes huutamaan ja viheltämään ja osoittelemaan mua.
”Ai te niinku..” se alotti ja havainnolisti sit sormillaan. Mä punastuin ja yritin huutaa pojan päälle, että lopettais, mut eihän se mitää tajunnu.
”Turpa kiinni Ryan, et päästää aiheesee”, Justin totes hetken päästä, ku me oltii ehitty kinastella tarpeeks. Loin ruskeasilmäiseen poikaan kiittävän katseen.
Ja se oli viimenen teko joka mun siinä tilanteessa kannatti tehdä. Ihanku sen silmis olis ollu jotku magneetit, mun oli vaan pakko tuijottaa ja tuijottaa lisää. Katosta roikkuvat valot heijastuivat Justinin silmistä kaikissa väreissä, mut parhaiten mä pistin merkille meripihkan värin. Annoin katseeni laskeutua pojan huulille, seurata jokaista sanaa. Katsoa, miten jokainen kirjain ääntyi täydellisesti täyteläisillä huulilla - ymmärtämättä niistä sanoista kumminkaan mitään.
”Mitäs sanot, Englesia?” Justin kysy yhtäkkiä ja kääns katseensa muhun - ja mä kärysin sen tuijottamisesta. Se rypisti otsaansa muttei kommentoinut asiaa sen enempää.
”Siis.. häh?”
”Niin, että me mietittii et me lähetää ylihuomenna sinne mökille ja ollaa siel sit viikko”, Caitlin kerto ja mä koin ahaa-elämyksen.
”Et käyks se sulle?” Chaz kysy mun takaani ja sen viileä hengitys tuntui mun niskassani.
”Tottakai!” mä huudahdin.
YH VIHAAN SKIPPEI JOTEN ANTEEKS MUT SKIPPAILEN TAAS... skippi torstaihin
”Noku emmä tiiä”, mä mumisin puhelimelle vastaukseks Caitlinin kysymykseen. ”Mitä sä sit otat mukaa?”
”No jos me ollaa viikko.. jotai perustavaraa. Ku ollaa siel korves ni ei ees tarvi näyttää hirveen hyvältä”, Caitlin naurahti puhelimeen ja mä hymyilin pakostakin.
”Nomut tarvinks mä jotai muuta ku vaatteita ja hygieniatavarat?” mä kysyin.
”No me käydää kaupas matkalla sinne joten ei ainakaa tarvi mitää ruokaa ottaa.. Ainii, siel on telkkari, ni jos otat jotai leffoi mukaa jos sul sattuis olee? Ja sit mitä ikinä haluut ottaakaa, mut ei oo kai sellast pakonomasta tarvetta millekkään”. Kuulin puhelimen kautta, miten Caitlin sulki vetoketjun ja heitti jotain johonkin. Mä tajusin, että silläkin oli pakkaaminen menossa, joten sanoin kohteliaasti heipat.
Avasin mustan oven ja sytytin valot vaatehuoneeseeni, ja aloin sitten heitellä keskelle lattiaa tavaraa seiniltä. Alusvaatteita, bikinejä, toppeja, neuleita, pitkähihaisia, shortseja, legginssejä, lökärit, farkut, sukkia..
”Pitäs varmaa jättää iha suosiol kaikki korut tänne”, mä totesin itsekseni tajuten, että ne korut vois hävitä siel keskel korpea. Pysähdyin katsomaan vaatekekoa lattialla ja nostin kädet lanteilleni.
”Ootsä tosissas?” Chaz kysyi hetken päästä - mä en ees kuullu et se ois tullu tänne. Nojaa.
”Nomut emmä tiiä mitä mä voisin karsii noista”, mä valitin ja käännyin ympäri kietoakseni käteni ruskeahiuksisen kaulan ympärille.
”Hmmmh. No anna Chazzy-setä näyttää mallia”, se virnisti irrottautuen musta ja kumartu sit lattialle - ja todentotta, kymmenessä minuutissa se oli onnistunu karsimaan siihen just sopivan määrän tavaraa.
”Mitä mä tekisinkään ilman sua!” mä huudahdin ja pomppasin Chazin kaulaan, niin, että me kaaduttiin selälleen lattialle.
”No et ainakaa istuis mun päällä tällä hetkellä”, poika vastas todenmukasesti ja koston eleenä mä istuin entistä enemmän sen päälle, koko painollani. Chazin ilmekkään ei värähtänyt, joten mä tuhahdin harmistuneena. Nojauduin eteenpäin ja painoin pienen suukon pojan nenänpäähän. Chaz nosti kätensä mun niskaan, ja ikuisuudelta tuntuvien sekuntien jälkeen meidän huulet kohtas toisensa ja mä maistoin kahvin pojan huulilta. Painauduin tiukemmin Chazia vasten ja hetkessä miehenalku pyöräytti meidät toisinpäin, niin, että se oli ite päällä.
Sivelin pojan selkää ja piirtelin siihen kuvioita.
”Sä oot ihana”, Chaz naurahti ja irrottautui. ”Mut pakataa ny eka sun tavarat, ni meil on sit koko yö aikaa”.
Ja siinä virkahduksessa muuten oli jotain vihjailua.
Kaivoin lipaston laatikosta just body butteria, ku mun katse osu kuvaan. Kuvaan jota mä en olis halunnut nähdä siinä tilanteessa. Vilkaisin nopeasti taakseni - mut onneks Chaz istu mun sängyllä ja tuijotti telkkaria. Hyvä. Käänsin katseeni kuvaan, jossa oli äiti ja Pattie vierekkäin, hymyillen, ja molemmilla oli sylissään kaks pikkusta. Pikku-Englesia ja pikku-Justin. Taitoin kuvan kahtia ja tungin sen pohjimmaiseksi laatikkoon, vetäen syvään henkeä. Suljin laatikon ja heitin vartalovoin laukkuun, jonka mä sitten suljin, vieden sen sitten ovelle jotta se olis aamulla siinä valmiina. Haukottelin ja tallustelin Chazin luo.
”Mennääks nukkuu?” mä kysyin, ja poika nyökkäs sulkien telkkarin. Astelin jälleen kerran vaatehuoneeseeni ja heitin vaatteet päältäni pesukoriin, minkä jälkeen mä otin mustat alushousut ja jättisuuren mustan t-paidan ja kietouduin niihin. Sammutin valot vaatehuoneesta ja sen jälkeen huoneestani.
”Mua väsyttää”, mä naurahdin ja kiipesin sänkyyn, jolla Chaz jo makas pidellen peittoa ylhäällä niin, että mä pääsin sinne alle sen viereen.
”Sit sun pitää varmaa nukkua”, Chaz totes ja mä käännyin siihen päin. Hengitin rauhallisesti ja tuijotin vain niihin vihreisiin silmiin ja lähestyin sitten pojan kasvoja. Painoin pusun tuon suupieleen, sitten poskelle ja lopulta otsalle. Kevyesti naurahtaen ruskeehiuksinen jätkä käänty yhtäkkiä niin, että mä jäin alle, ja suuteli mua sitten pehmeesti. Kiedoin käteni Chazin niskaan ja sormeni tuon hiuksiin.
Chazin kädet vaeltelivat ympäriinsä mun ihollani, poskelta solisluulle ja solisluulta sormenpäihin asti. Hitaasti myös ne täydelliset - täydelliseltä maistuvat, täydellisen täyteläiset..- huulet lähtivät matkustamaan mun ihollani. Kevyt värähdys kulki mun lävitseni kun Chaz painoi huulensa mun kaulalleni. Hymy hiipi mun kasvoilleni hitaasti samalla kun mä leikittelin pojan hiuksilla.
Hetkessä musta teepaita löys tiensä lattialle ja hetkeä myöhemmin sille teki seuraa mun alushousut ja Chazin boxerit. Täydellinen pimeys ympäröi meidät, paketoi meidät maailman täydellisimpään ja kauneimpaan hetkeen.
”Englesia”, mä kuiskasin ja punapää katsoi muhun suurilla silmillään. Intensiivinen katse halkas kaikki epävarmuudet mussa, ja mä tajusin rakastavani tätä tyttöä. Koko sydämestäni.
”Mä rakastan sua”, mä kuiskasin uudelleen.
”Mäkin rakastan sua”, Englesia sano ja sen kasvoille suli pieni hymy. Sit se kumminkin tajus olevansa kylppärinsä lattialla ilman vaatteita.
”Kauan mä ehin olee näin?”
”Neljä tuntii..” mä kerroin ja Englesia huokas. Sen jälkeen se katsahti ovelle ja mä ymmärsin sanattoman vihjeen ja lähdin ovesta ulos. Hetken päästä kuulu, miten suihku aukes - Englesia ei kumminkaan päätynyt lukitsemaan ovea. Ehkä hyvä niin. Istuin sen sängylle ja katselin käsiäni. Tunsin istuvani jonkin päällä, ja patjan alta mä löysin piirrustusvihon. Mä selailin sivuja hymyn kaartuessa mun kasvoille. Osashan toi tyttö piirtää. Ja hemmetin hyvin muuten osaskin. Kasvottomia enkeleitä. Eri elekieli, kaikki seiso eri tavalla, mut silti niit yhisti joku. Haavoittuvaisuus. Ne seiso paperilla haavoittuvaisina, ikäänkuin odottaen, et millon pyyhekumi tulis ja pyyhkis niistä kaiken pois. Englesia oli piirtänyt myös mut. Se oli saanu mun tunteet pelottavan hyvin vangittua siihen kuvaan. Mä en pelännyt maailmaa, mut mä pelkäsin jotain suurempaa. Mä seisoin kuvassa itsevarman haavoittuvana. Minä vs. Maailma.
Kuulin suihkun sulkeutuvan. Nopeesti mä tungin vihon takaisin patjan alle ja istuin mahdollisimman neutraalisti, kun Englesia astu ovesta ulos, vain kääntyäkseen seuraavaan huoneeseen.
Hetkessä se tuli sieltä ulos, sen suussa oli tikkari ja se tarjos mullekin yhden. Mä otin sen vastaan. Se oli pukeutunut vaaleensinisiin farkkuihin ja tummansiniseen pitkähihaseen, sen lisäks sen kädessä roikku ohut timanttiketju ja kaulassa oli musta tuubihuivi. Puputossut oli lämmittämässä sen jalkoja, kun se käveli suoraan mun luokse ja kiipes mun syliini. Mä painoin nenäni sen solisluulle ja vedin sisääni tytön ominaistuoksua. Sellast hunajaisenmansikkamaisensuklaamaisenkahvimaista. Täydellinen tuoksu. Punaset hiukset näytti tummemmilta ku normaalisti, koska niistä valu vettä suihkun jäljiltä.
”Anna mä letitän sun hiukset”, mä naurahdin.
”Okei, mut anna mä kuivaan ne eka”, tuli vastaus, ja hetkessä mun syliini tihku viileyttä, kun tyttö oli lähtenyt siitä lämmittämästä mua. Englesia käveli toiseen päähän huonetta, jossa oli lattialla jos jonkinlaista suoristinta ynnämuuta. Se otti käteensä mustan harjan ja selvitti varovaisesti hiuksensa, osoitellen niitä samalla hiustenkuivaajalla. Pikkuhiljaa hiukset alko kuivamaan latvoista ja lenteli ympäriinsä Englesian kasvoja saaden punapään aivastamaan. Viimeisenkin hiussuortuvan ollessa kuiva se suoristi latvat nopeesti. Mä katselin sitä maaten mahallani sen sängyllä. Tajutessaan mun tuijotuksen tyttö napsautti suoristusraudan offille ja ilkeesti virnuillen hypähti mun selän päälle ja kieto kätensä mun kaulan ympärille, painaen huulensa mun kaulalle.
”Sä oot ihana”.
”Säkin oot, sä tiedät sen kyllä”, mä vastasin ja nousin varovasti istumaan, nojaten seinään. Englesia tuli istumaan mun jalkojen väliin ja mä aloin sivelemään sen hiuksia hitaasti.
”Haluuksä kertoo, et mitä tuol kävi?” mä kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Ei siel mitää.. pyörryin vaan kai”, tyttö ilmoitti mietittyään hetken. Mä kiedoin käteni Englesian hartioiden ympärille.
”Englesia. Mä näin sen verimäärän”.
Englesian suu pysyi kiinni. Tunsin, miten sen sydän hakkas ja melkeen kuulin, miten sen aivot raksutti, kun se yritti keksiä tapaa vastata mulle.
”Miten kauan sitä on jatkunu?” mä kysyin.
”Neljä vuotta”, oli vastaus. Mä henkäisin.
”Väitätsä, että sä oot ollut tossa kunnossa neljä vuotta?”
”Mä olin paljon huonommassa kunnossa vaikka vuos sitten. Kiitos teidän mä oon vähentäny tosi paljon”, punapää kerto ja mä näin kyyneleen tipahtavan alaspäin sen silmäkulmassa. Mä ymmärsin, et tää oli sille tosi vaikee puheenaihe.
”Miks sä ylipäätään satutat ittees tolla tavalla?”
”Se auttaa. Helpottaa unohtamaan, siit tulee parempi olo. Maailma alkaa taas pyöriä ja aika kulua”, Englesia kerto mulle. Jollain tapaa mä ymmärsin sitä, sitä et se satutti itteensä jos se kerta toi parempaa oloa, mut..
”Onks tää eka kerta ku sä oot menny noin pitkälle?”
”Ei. Oon... yrittäny itsaria pariinki otteeseen. Oon meinannu kuolla verenhukkaan, oon hypänny kalliolta mut selvisin. Oon ottanu yliannostuksen useinki, mut se ei oo toiminu”.
”Mut onks sun elämäs.. vielki siin tilantees, et haluisit yhä edelleen pois?” mä kysyin ja värähdin. Hiljaisuus. Mun omat sydämenhakkaukset sulautu täydellisesti Englesian sydämenääniin.
”Ei. Sehän täs kaikista hauskinta onki. Mä en tiedä miks mä tein sen, kaikki on menny niin hyvin nyt lähiaikoina”, se kerto ja helpotuksen aalto levis mun ympärilleni. Se ei kumminkaan poistanu kiveä mun sydämeltä. Mä otin varovasti Englesian kädestä kiinni ja nostin sitä vähän, nähdäkseni Englesian olkapään yli. Siirsin tummansinisen pitkähihaisen hihaa nähdäkseni täydellisen siistin rivistön viiltoja sen ranteessa.
”Missä muualla?”
Se ei ees vaivautunut vastaamaan, vaan se nosti paitaansa ja paljasti mulle lantion. Hetken mietittyään se veti lahkeitansa ylöspäin ja näytti mulle nilkkansa.
”Englesia..” mä kuiskasin, ja viimeistään se vapautti kyyneleet tytön kasvoilta. Ne alko valumaan vesiputouksina nopeesti alaspäin.
”Mä lopetan. Oikeesti”.
”Lupaatsä?” mä kysyin, ja saadessani myöntävän vastauksen sain rauhan mielelleni ainakin hetkeksi.
Siirtelin täydellisen punaisia suortuvia edestakaisin, ja hetkessä Englesian päähän oli syntynyt kalanruotoletti.
Punapää käänty muhunpäin ja kosketti lettiään samalla. Sen huulille kohos tyytyväinen hymy samalla, kun se istahti mun syliin hajareisin.
Samalla, kun sen huulet kosketti mun omia, tuntu, ku joku liekki mun sisällä ois syttyny. Kaikki sodat ois loppunu. Nostin käteni tytön lantiolle, muistaen viillot samalla. Mä varoin pitämästä liian kovaa tytöstä kiinni, mut se alko olla suorastaan liikaa vaadittu tehtävä, joten mä tungin käteni sen takataskuihin.
”Perrrrkule”, Englesia kiros, kun sen puhelin alkoi soida. Mä naurahdin ja päästin tytön hakemaan puhelimensa, johon se vastas.
”Englesia”. Ilme näytti, et kuullessaan sen äänen, joka sielt vastas, se ärsyynty ja varmaa oli aika lähellä, ettei se pamauttanu puhelintaan maahan.
”Chazin kanssa”, se vastas hetken päästä. Englesia pyöräytti silmiään mulle ja muodosti huulillaan sanan Ryan, ja samalla sen silmät laajeni lautasen kokosiks.
”Ei, me ei oltu panemassa”. Mä virnistin ajatuksissani ruskeahiuksiselle pojalle, joka oli puhelimen toisessa päässä.
”Joo, voidaan me tulla”, se päätti puhelunsa ja näytti sit mulle kieltä. ”Meidän pitäis mennä Justinille kuulemma”.
”No mennää vaa”.
Nousin ylös ja kävelin punapään luo, joka kiskoi mut mukaansa vaatehuoneeseen. Se otti esiin mustan nahkatakin ja mustan villakangastakin. Mä osoitin villakangastakkia, arvaten sen ajatuksen, ja se nyökkäs mulle laittaen samalla sen nahkatakin takas naulakkoon. Mä kiedoin käteni tytön lantiolle lähtiessäni kävelemään alaspäin portaita sen kanssa.
”Ainiin, älä puhu tost kenellekkään”, se kuiskas ja mä nyökkäsin.
”En tietenkään”.
#15 #ENGLESIA
Mä hengitin syvään sisääni täydellisen raikasta ilmaa ja tiukensin otettani Chazin kädestä. Me käveltiin samaa vauhtia asfalttitietä pitkin ja mä puhaltelin innoissani vaaleita höyrypilviä suustani viileeseen ulkoilmaan.
”Savumerkkejä intiaaneille?” Chaz kysy tarkasteltuaan hetken mun hommailujani. Mä virnistin iloisesti ja nyökkäsin.
”Tiesiks, Englesia, et mitä lusikal on annettu, sitä kauhal ei voi ammentaa?” poika virnuili mulle. Mä raapaisin korvantaustaani ja pysähdyin katsoakseni Chazia suoraan niihin vihreisiin, täydellisiin silmiin.
”Täh?” mä kysyin siltä ja sen kasvoille kohos voitonriemuinen ilme.
”Puhuin sun älystäs, pahvi”, Chaz naurahti ja mä mottasin sitä kevyesti.
”Millä oikeudella sä solvaat mun älyllisyyttä?” mä huudahdin ja se näytti mulle kieltä. ”Tyhmä”.
”Se joka toista haukkuu on ite!” poika puolustautu ja mä tuhahdin.
”Pyydä anteeks!” käskytin, ja huokaisten Chaz kietoi kätensä mun ympärilleni.
”Anteeks, Englesia-täti”, se hymyili ja mä virnistin sille. ”Idiootti mikä idiootti”.
Jotenki tällänen leikkimielinen vitsailu (vaikkakin se solvaskin mun älyä) sai mut paljon paremmalle tuulelle, ja niin ollen mä unohdin edes vähän että mitä oli tapahtunu aiemmin - jotenki Chazin suhtautuminen koko asiaan oli helpottanut mun oloa ihan hirveesti. Ehkä mä voisinkin turvautua Chaziin pahimpina aikoinani? Ehkä se jopa ymmärtäis, tukis mua. Pysyis mun vierelläni.
Jälleen kerran mä astelin harmaata pihakivetystä pitkin Chaz vierelläni. Mä olin just nostamassa sormeani ovikellolle, kun ovi aukes ja ovenpielessä seisoi itse Bieber.
”Heiiiii”, mä naurahdin ja kiedoin varovasti käteni pojan ympärille, irrottautuen kumminkin nopeesti halatakseni myös muita. Chaz noudatti esimerkkiä ja halas kaikki läpi, plussana tietenkin se pusu minkä Ryan sille lahjotti.
”Hyiiiii Ryan! Älä kuolaa mun poskee!” Chaz huudahti ja pompahti taaksepäin ja tuli sit mun selän taakse piiloon.
”Mitä tää ny on? Yritätsä viedä mun miehen?” mä jatkoin mukana näyttelemistä ja astelin mahdollisimman uhkaavasti Ryania kohti - mun uskottavuus tosin petti viimeisellä askeleella kun mä räjähdin nauruun ja vajosin maahan kyykkyyn pidellen itseäni kaksinkäsin mahasta. Justin ja Christian katso toisiinsa ihmetellen ja Caitlin kohotti kulmiaan merkitsevästi.
”Jätetää se siihen”, ne päätti yhteen ääneen, ja hetkessä ne oli keittiössä pöydässä istumassa. Virnuiltuani hetken lattialla mä lähin suuntaamaan niiden perään, hajoten kumminkin heti heidät nähdessäni.
”Chaz, mitä sä syötit sille?” Justin kysy virnuillen ja mä mulkaisin sitä ilkeesti, saaden takaisin tyypillisen rauhallisuuteni. Sipaisin punaiset hiukset silmieni edestä taakse ja tallustelin pöydän lue ja istuin Chazin syliin kurkottaen samalla ranskalaisiin. Ilmeisesti nää oli käyny mäkis - tai no joo, ilmeisesti ja ilmeisesti. Pöydäl oli sellai kulho täynnä ranskalaisia ja hirvee keko hampurilaisia ja varmaa kakskyt jättilimuu. Noh, kukin tavallaan.
”Noni, miks te keskeytitte taas kerran mun ja Engl-”, Chaz alotti ja tajus samalla virheensä, mut harmi vaan Ryan ehti jo tajuta ja se rupes huutamaan ja viheltämään ja osoittelemaan mua.
”Ai te niinku..” se alotti ja havainnolisti sit sormillaan. Mä punastuin ja yritin huutaa pojan päälle, että lopettais, mut eihän se mitää tajunnu.
”Turpa kiinni Ryan, et päästää aiheesee”, Justin totes hetken päästä, ku me oltii ehitty kinastella tarpeeks. Loin ruskeasilmäiseen poikaan kiittävän katseen.
Ja se oli viimenen teko joka mun siinä tilanteessa kannatti tehdä. Ihanku sen silmis olis ollu jotku magneetit, mun oli vaan pakko tuijottaa ja tuijottaa lisää. Katosta roikkuvat valot heijastuivat Justinin silmistä kaikissa väreissä, mut parhaiten mä pistin merkille meripihkan värin. Annoin katseeni laskeutua pojan huulille, seurata jokaista sanaa. Katsoa, miten jokainen kirjain ääntyi täydellisesti täyteläisillä huulilla - ymmärtämättä niistä sanoista kumminkaan mitään.
”Mitäs sanot, Englesia?” Justin kysy yhtäkkiä ja kääns katseensa muhun - ja mä kärysin sen tuijottamisesta. Se rypisti otsaansa muttei kommentoinut asiaa sen enempää.
”Siis.. häh?”
”Niin, että me mietittii et me lähetää ylihuomenna sinne mökille ja ollaa siel sit viikko”, Caitlin kerto ja mä koin ahaa-elämyksen.
”Et käyks se sulle?” Chaz kysy mun takaani ja sen viileä hengitys tuntui mun niskassani.
”Tottakai!” mä huudahdin.
YH VIHAAN SKIPPEI JOTEN ANTEEKS MUT SKIPPAILEN TAAS... skippi torstaihin
”Noku emmä tiiä”, mä mumisin puhelimelle vastaukseks Caitlinin kysymykseen. ”Mitä sä sit otat mukaa?”
”No jos me ollaa viikko.. jotai perustavaraa. Ku ollaa siel korves ni ei ees tarvi näyttää hirveen hyvältä”, Caitlin naurahti puhelimeen ja mä hymyilin pakostakin.
”Nomut tarvinks mä jotai muuta ku vaatteita ja hygieniatavarat?” mä kysyin.
”No me käydää kaupas matkalla sinne joten ei ainakaa tarvi mitää ruokaa ottaa.. Ainii, siel on telkkari, ni jos otat jotai leffoi mukaa jos sul sattuis olee? Ja sit mitä ikinä haluut ottaakaa, mut ei oo kai sellast pakonomasta tarvetta millekkään”. Kuulin puhelimen kautta, miten Caitlin sulki vetoketjun ja heitti jotain johonkin. Mä tajusin, että silläkin oli pakkaaminen menossa, joten sanoin kohteliaasti heipat.
Avasin mustan oven ja sytytin valot vaatehuoneeseeni, ja aloin sitten heitellä keskelle lattiaa tavaraa seiniltä. Alusvaatteita, bikinejä, toppeja, neuleita, pitkähihaisia, shortseja, legginssejä, lökärit, farkut, sukkia..
”Pitäs varmaa jättää iha suosiol kaikki korut tänne”, mä totesin itsekseni tajuten, että ne korut vois hävitä siel keskel korpea. Pysähdyin katsomaan vaatekekoa lattialla ja nostin kädet lanteilleni.
”Ootsä tosissas?” Chaz kysyi hetken päästä - mä en ees kuullu et se ois tullu tänne. Nojaa.
”Nomut emmä tiiä mitä mä voisin karsii noista”, mä valitin ja käännyin ympäri kietoakseni käteni ruskeahiuksisen kaulan ympärille.
”Hmmmh. No anna Chazzy-setä näyttää mallia”, se virnisti irrottautuen musta ja kumartu sit lattialle - ja todentotta, kymmenessä minuutissa se oli onnistunu karsimaan siihen just sopivan määrän tavaraa.
”Mitä mä tekisinkään ilman sua!” mä huudahdin ja pomppasin Chazin kaulaan, niin, että me kaaduttiin selälleen lattialle.
”No et ainakaa istuis mun päällä tällä hetkellä”, poika vastas todenmukasesti ja koston eleenä mä istuin entistä enemmän sen päälle, koko painollani. Chazin ilmekkään ei värähtänyt, joten mä tuhahdin harmistuneena. Nojauduin eteenpäin ja painoin pienen suukon pojan nenänpäähän. Chaz nosti kätensä mun niskaan, ja ikuisuudelta tuntuvien sekuntien jälkeen meidän huulet kohtas toisensa ja mä maistoin kahvin pojan huulilta. Painauduin tiukemmin Chazia vasten ja hetkessä miehenalku pyöräytti meidät toisinpäin, niin, että se oli ite päällä.
Sivelin pojan selkää ja piirtelin siihen kuvioita.
”Sä oot ihana”, Chaz naurahti ja irrottautui. ”Mut pakataa ny eka sun tavarat, ni meil on sit koko yö aikaa”.
Ja siinä virkahduksessa muuten oli jotain vihjailua.
Kaivoin lipaston laatikosta just body butteria, ku mun katse osu kuvaan. Kuvaan jota mä en olis halunnut nähdä siinä tilanteessa. Vilkaisin nopeasti taakseni - mut onneks Chaz istu mun sängyllä ja tuijotti telkkaria. Hyvä. Käänsin katseeni kuvaan, jossa oli äiti ja Pattie vierekkäin, hymyillen, ja molemmilla oli sylissään kaks pikkusta. Pikku-Englesia ja pikku-Justin. Taitoin kuvan kahtia ja tungin sen pohjimmaiseksi laatikkoon, vetäen syvään henkeä. Suljin laatikon ja heitin vartalovoin laukkuun, jonka mä sitten suljin, vieden sen sitten ovelle jotta se olis aamulla siinä valmiina. Haukottelin ja tallustelin Chazin luo.
”Mennääks nukkuu?” mä kysyin, ja poika nyökkäs sulkien telkkarin. Astelin jälleen kerran vaatehuoneeseeni ja heitin vaatteet päältäni pesukoriin, minkä jälkeen mä otin mustat alushousut ja jättisuuren mustan t-paidan ja kietouduin niihin. Sammutin valot vaatehuoneesta ja sen jälkeen huoneestani.
”Mua väsyttää”, mä naurahdin ja kiipesin sänkyyn, jolla Chaz jo makas pidellen peittoa ylhäällä niin, että mä pääsin sinne alle sen viereen.
”Sit sun pitää varmaa nukkua”, Chaz totes ja mä käännyin siihen päin. Hengitin rauhallisesti ja tuijotin vain niihin vihreisiin silmiin ja lähestyin sitten pojan kasvoja. Painoin pusun tuon suupieleen, sitten poskelle ja lopulta otsalle. Kevyesti naurahtaen ruskeehiuksinen jätkä käänty yhtäkkiä niin, että mä jäin alle, ja suuteli mua sitten pehmeesti. Kiedoin käteni Chazin niskaan ja sormeni tuon hiuksiin.
Chazin kädet vaeltelivat ympäriinsä mun ihollani, poskelta solisluulle ja solisluulta sormenpäihin asti. Hitaasti myös ne täydelliset - täydelliseltä maistuvat, täydellisen täyteläiset..- huulet lähtivät matkustamaan mun ihollani. Kevyt värähdys kulki mun lävitseni kun Chaz painoi huulensa mun kaulalleni. Hymy hiipi mun kasvoilleni hitaasti samalla kun mä leikittelin pojan hiuksilla.
Hetkessä musta teepaita löys tiensä lattialle ja hetkeä myöhemmin sille teki seuraa mun alushousut ja Chazin boxerit. Täydellinen pimeys ympäröi meidät, paketoi meidät maailman täydellisimpään ja kauneimpaan hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti