LUKU 10

”Mun puhelin soi”, mä naurahdin ja irrottauduin lämpimästä suudelmasta. Pettyneen näköinen Chaz nyökkäs ja mä nousin pois sen sylistä, ottaen sitten pöydältä mun puhelimeni. Justin. 
”Mmmh?” mä vastasin puhelimeen, ja muodostin Chazille huulillani sanan Justin. Tuo pyöräytti silmiään. 
”Niinpä tietysti”, Chaz jupis ja mä naurahdin kuunnellessani Justinin asian. 
”Chaz, meiän pitää mennä Justinille, kaikki muut on jo siel, meit kuulemma tarvitaan”, mä kerroin pojalle ja odotin tuon vastausta, saaden nopeen nyökkäyksen. Mä kerroin Justinille, et me ollaan tulossa. Ruskeehiuksinen miehenalku nous sohvalta ja käveli mun luo, kietoen kätensä mun ympärilleni. 
”Ei sit anneta niiden odottaa”, se sano painaen huulensa samalla mun nenänpäähäni. Mä hymyilin ja nostin käteni tuon niskan taakse, virnistäen sitten. 
”Joo, ei anneta niiden odottaa”, mä naurahdin ja irroittauduin sitten pojasta. Mä tartuin Chazia kädestä ja lähdin kiskomaan sitä kanssani alakertaan. 

*SKIPPI SIIHEN ASTI ET NE PÄÄSEE BIEBERILLE* 

Päästyäni irti Caitlinin hyvältä tuoksuvasta halauksesta annoin katseeni kiertää vaaleilla seinillä. Pörrömatot oli suuressa osaa koko talossa ja lattia oli tummaa puuta. Yksinkertasesti, mut harmonisesti sisustettu kämppä oli ihan jumalaton. Pihassa oli iso uima-allas ja sisällä ties mitä viihdykettä. Kun me oltiin saavuttu tummaa puuta olevat portaat ylös asti me päästiin suureen 'aulaan', jossa oli valkosia kangassohvia viininpunasin sohvatyynyin. Jättisuurien ikkunoiden laidoilla roikkui viininpunaiset silkkiverhot, joiden kangas näytti kaukaakin katsottuna kalliilta ja laadukkaalta. 
Chris säntäs yhden sohvan päälle vieden sen kokonaan, kun se makas siinä. Justin ja Caitlin istu ihan kiinni toisiinsa toiselle sohvalle ja Chaz pääty niiden viereen istumaan. Ryan meni itsekseen jupisten maahan valkoselle karvamatolle risti-istuntaan ja näytti tyylii joogaavansa. Hymyillen itsekseni mä astelin lasilevyn luo, jonka päälle oli aseteltu tauluja ja alle valokuva-albumeja. Mä sivelin viileetä lasipintaa ja katselin messinkikehyksiseen tauluun, jossa istu pikku-Biebs. Mä muistan sen vieläkin tollasena taaperona, muistan millanen sen ääni oli sillon ja sensellasta. Seuraavassa kuvassa oli Justin sylissään joku pikkutyttö - kaiverrus alareunassa paljasti sen olevan Avalanna. Aivan. Twitter told me everything. Siit kuvasta välitty aito rakkaus ja rentous, sellai välittäminen. Täs kuvas Justin oli oma itsensä, se millanen se oli ollu ennen julkisuutta. Pieni hymynkare karehti sen huulilla ja silmät loisti kirkkaina. Hymyillen mä kumarruin ottaakseni valokuva-albumin käteeni - mut heti ensimmäisen sivun auettua mä suljin sen ja tungin takaisin hyllyyn. Minä ja Justin eläintarhassa hoitamassa lampaita. Yksinäinen kyynel oli lähellä lähteä valumaan, mut mä sain sen hallintaan räpytellen silmiäni. Muilla oli joku ihan oma show menossa - Ryan makas mahallaan maassa ja taivutti jalkojaan korviaan kohti muiden taputtaessa innoissaan. Hymyillen mä astelin niiden luokse ja enempiä ajattelematta istahdin Chazin syliin, joka kieto vahvat käsivartensa mun ympärilleni. Mä käänsin kasvojani sitä kohti vähän ja se puhals hennosti ilmaa mun kasvoille. Lämmin, aito hymy suli sen kasvoille ja mä en voinut estää itseäni virnistämästä sille. Hitaasti se paino huulensa mun omilleni ja mä nostin käteni sen poskelle. 
”Uuuuuuuu mitä tää ny on?” Chris huudahti. 
”Chazil on nainen, daa”, Ryan kerto selvästi artikuloiden Christianille, joka mulkas Ryaniin ilkeesti. 
”No en mä Englesiaa miehekskää luullu, mut onksne yhes?” se kysy Ryanilta, ja mä vilkaisin Chaziin virnistäen. Sen jälkeen mä käänsin taas katseeni niihin kahteen poikaan, jotka tällä hetkellä keskusteli siitä, seurustellaanko me vai ei. Tyypillistä. 
”Kyl mä luulen et ne on, mut onkohan Chaz saanu Englesialta?” Ryan arveli vuorostaan, ja samalla hetkellä Chaz päästi mut irti - kai se oli arvannu mun aikeeni. Mä hyppäsin ninjaloikalla suoraan Ryanin päälle, joka edelleen yritti saada jalkojaan kohti korviaan. Tartuin sitä hiuksista ja se älähti pienesti ja mä voin vaan arvella miltä siitä tuntu ku mä loikkasin parin metrin päästä sen selän päälle. 
”Hyvä Gee, näytä sille”, Chris huudahti, samalla kun mä tungin just jalastani ottamaani sukkaa Ryanin suuhun. Mä lopetin sen ja nousin pois ruskeahiuksisen jätkän selästä ja menin maahan risti-istuntaan. 
”Älä sano Gee”, me sanottiin Justinin kanssa yhtä aikaa - sen ruskeehiuksisen supertähden kasvot kuvasti parhaillaan mun tunteita. Mä olin ollu sille Gee. Vaan Justin oli sanonu mua Geeks - enkä mä halua ikinä muiden käyttävän sitä nimeä. Hetken aikaa Chrisin kasvoilla loisti hämmennys. 
”Mun hyvän ystävän lempinimi oli Gee”, Justin tokas, ja mä tiputin katseeni lattiaan. Hyvän ystävän? Onkse ainoo mitä mä koskaan merkitsin sille? 
”Mun kultakalan nimi oli Gee”, oli ainoo selitys, jonka mä siihen tilanteeseen onnistuin keksimään. Mä en voinu sanoa, et mun lempinimi oli Gee. Mä en missään nimessä haluu, et Justin saa selville mun olevan sen Gee. 
”Mul oli kerran kultakala jonka nimi oli Vincent”, Caitlin kerto, osottaen sit veljeensä joka makas yhä sohvalla. 
”Mut Christian veti sen vessanpöntöstä alas”. 
”Hirvee sadisti”, mä toruin poikaa, ja sain muut hymähtämään mulle. Chris tyyty vaan pudistamaan päätään virnuillen. 

”Hei, mites meiän mökkireissu tänä vuonna?” Caitlin yhtäkkiä kysy. Me istuttiin mahonkisen jättisuuren keittiönpöydän ääressä juomassa kahvia [huom, yritettii olla aikuismaisia!] ja selailemassa jotain lehtiä. 
”Mikä mökkireissu?” mä kysyin ja Chaz käänty katsomaan mua hymyillen. 
”Ainiin, sä et olekaan koskaan ollut meidän mukana. Susta on tullu jo niin osa porukkaa et aina ei meinaa muistaa kaikkii tälläsii pikkujuttuja”, Justin virnisti. Jotenki mun sydäntä lämmitti se tapa, millä se sen sano. Ne välitti musta ja on ilmeisesti ottamassa mut mukaansa jonnekkin. 
”Ryanin vanhemmilla on mökki tuol maaseudulla, ja pari kertaa joka vuos me käydää siel. Ollaa viikko siel keskel korpee ilman sähköjä. Okei, on siel sähköt, mut ei nettiä”, Caitlin selvens. Mä nyökkäsin. 
”Joten.. käyks kaikille syyslomaviikko?” Ryan kysy, ja Justin selas puhelimensa kalenteria, nyökäten sitten. 
”Joo, mun pitää kyl peruu yks haastattelu mut that's it”, se naurahti ja kaikki käänty katsomaan mua. 
”Tuutsä?” 
”Kaimä tuun.. jos se ei haittaa teitä?” mä vastasin, ja sain päänpudistuksia vastaukseks. 
”Ei tietenkään! Mitä enemmän ihmisiä sitä parempi meno”. 
”Kun meno käy kovaksi, kovat panee menoksi”, Justin virkahti vierestä ja mä nostin etusormeni ilmaan, ikäänkuin ilmaisten just saapuneen Ahaa - älyämisen. 
”Sano Timon leijonakuningas kakkosessa”, mä naurahdin, ja ruskeehiuksinen nyökkäs. 
Mä annoin katseeni kiertää valkosilla seinillä jotka oli täynnä tauluja ja kello. Kello, joka näytti luvattoman paljon. 
”Apua!” mä huudahdin. ”Mun pitäis olla jo kakkukaupalla auttamassa äitiä!” 
Samalla mä nousin ylös ja säntäsin Chazin luo, tuikaten nopean pusun tuon huulille. Sen jälkeen mä halasin Caitlinia ja muut esitteli vastalauseita. 
”Etkai sä nyt viel?” 
”Mä soitan sulle, Englesia”. 
”Me ilmotetaa sulle sit mitä me suunniteltii siit reissusta!” 
”Joo, heippa”, mä huudahdin ja säntäsin eteiseen jossa mä tungin jalkani nopeesti talvitennareihin, joissa on karvavuori. Sitten mä otin harmaan syystakkini naulakosta ja heitin sen niskaani, ja hetkessä mä olin ulkona. 

Kirpee syysilma oli sateinen, mä arvelin, et aamulla saattas tiet jo olla jäässä. Mä astelin pihakivetystä pitkin eteenpäin, ja samalla mun katseeni osui pelottavan tutun näköiseen ruskeahiuksiseen naiseen, joka kanto käsissään kauppakasseja. Se oli pukeutunu tummanpunaseen takkiin ja mustiin farkkuihin, eikä se ollut muuttunut tippaakaan. Sen kasvoilla oli iloinen hymy, joka kuitenkin hyyty sen kohdatessa mun katseeni. 
”Pattie”.