herramunjeesus ku on taas kestäny. ja tulee kestämään. mä oon äärettömän pahoillani ja vittuuntunu siitä, et nyt sanon tän, mut en kyllä aio toistaseks jatkaa kirjottamista. kuten oon jo miljoona kertaa sanonu, en osaa kirjottaa siitä ku oon ilonen. mä oon nykyään 247 niin sairaan ilonen et ku pääsen kotiin, hymyilen sellasta dollarihymyä siihen asti et nukahan ja heti ku herään ni sama virnuilu jatkuu :D
tosiaan, en haluu virittää itteeni sinne angstilevelille minkä tarvin voidakseni kirjoittaa. sen takia mä kelasin et pidän nyt oikeesti taukoa a) tästä tarinasta b) kirjottamisesta.
mul menee ihan sairaan hyvin. niinku oikeesti. taisin just viimeks sanoo tän, mut joskus ehkä vuos takaperin kelailin, että aina, ku mun joku kaveri tms alko ilahtua enemmän ja joka ns. sai sen elämänhalun takas, tuli sellain fiilis, et ei sil koskaa ollukkaa mikää väärin & et se oli tavallaan tekopyhää parantuu niin nopeesti.. mut oikeesti. joku kolme viikkoo takaperinki olin viel suht angstangst mut hallelujah.
a) me got social life. tuun joka ilta joskus ehkä kympin aikaa (koska muitten kotiinmenoajat D:) ja sit raahaudun ehkä koneelle ja pelaamaan. paitsi viikonloppusin joskus yhen aikaa XD
ja siis oikeesti ne keitten kans oon, jotenki tuntuu et ollaan lähennytty viimesen parin viikon aikana ja joskus iltasin mun tekis mieli vaan itkee, koska oon niin onnellinen siitä, et mun ympärillä on tollasia ihmisiä.
b) oikeestaan, Simo lasketaan tohon a-kohtaan. ku mä sain simon, sain sosiaalisen elämän. harmi vaan, että simossa on jotain vikaa ja simo joutuu tohtorille soon :(( Simo, connecting ppl :D tosiaan, simo on mun mautoli.
c) se vaihto. oon hirveesti kelannu sitä et pitäskö mennä vai ei. tai siis oon menossa koska se on ihan jäätävän hieno mahdollisuus ja oon aina unelmoinu siitä, mut ajatus siitä kaikesta et mitä jättää taakse.. oikeestaan joskus toivon, et oisin vielki sellanen kotihiiri, jotta voisin lähteä onnellisena vaihtoon D:
no oke, on mul ongelmaki. aika iso sellanen. sen nimi on viljo ja se painaa varmaan 600 kiloa. mun aika ei yksinkertasesti riitä tallilla käymiseen. mä rakastan mun konimuskaakkimusta ja oikeesti aina ku on bad feeling tuun heti iloseks ku nään sen, mut for real.. se ei oo reilua sille, et käyn ehkä 1-2 x viikossa. oon miettiny sen myymistä tai ylläpitoon antamista.. mut se tuntuis liikaa luovuttamiselta. ku emmä tiiä. tulee sellanen olo, et jos annan sen tosta noin vaan pois, en oo ikinä välittänykkään siitä ja et se on ollu mulle vaan lelu. vaikka toisaalta, eiks luopuminen just ois suurin osotus siitä välittämisestä..
mut joo no trying to live day by day jne
yrittäkää teki.
tuun viel takas joten keep in touch, kikkaamaan saa ja pittää tulla :)
rakastan teitä, kiitos ihan SIMOSTI <3
en malta oottaa et jatkat :c
VastaaPoistajatkoa odotellessa...:/
VastaaPoistaMä niin toivon että jatkaisit tätä pian :( sun tarinas on yks parhaimmista mitä oon lukenu - ja mä luen näitä paljon. Sun tekstis on niin sujuvaa ja en ees osaa kuvailla miten täydellinen tää on :( <3
VastaaPoistano siis itseasiassa alotin kirjottamaan seuraavaa lukua :DDDDDDDDD oli sellanen fiilis.
VastaaPoistaois vaa pitäny kerral kirjottaa se ni ois voinu julkastakki, nyt ei taas inspaa :/
inspi tule takaisin :c
PoistaMä en tajuu oon viimesen 2 kuukauden aikaan käyny joka viikko tarkistaas et joko se ois nyt jatkanu ja joka kerta mä petyn. Sun tarinas on yks parhaimmist mitä oon lukenu (ja mä luen..PALJON) ja mä vaan niin toivon et jatkat tätä et käyn aina viikottain tsekkailees joko sul ois inspis palannu elämään :D
VastaaPoistamä aion oikeesti viel joskus saada tän tarinan päätökseen, joten kannattaa jatkaa tsekkailua :---D voi olla ettei ehkä nyt ainakaan alkukesästä, mut ehkä loppukesästä ? (; ellei sit jo nyt loppukevään aikana!
Poista